Tänään ajattelin kirjoittaa teille meidän kissoistamme! Meillä on siis kaksi kissaa nimeltä Kaisa ja Konsta. He ovat sisaruksia (leikattuja) ja maatiaskissoja. Nää kaks vipeltäjää muutti meille Loimaalta joitain vuosia sitten. He olivat alunperin kodittomia kissanpentuja jotka löydettiin ihan pieninä. Emo oli sairaana ja täysin villiintynyt kissa. Onneks kaikki viisi kissanpentua saivat kodin!
On hauskaa ajatella, että ennen näitten saapumista ketään meidän perheestämme ei ollut kissaihmisä. Meillä on aina ennen ollut koiria, mutta yks päivä äiti vähän puoliksi vitsaili kissasta, jonka jälkeen aloimme miettimään asiaa ihan tosissamme. (Aluperin meidän piti ottaa vain yksi). Me sit hankkittiin ne ja ollaan siitä lähtien oltu tyytyväisiä päätökseemme. Voin todeta että nykyään taivun enemminki kissojen kuin koirien puoleen. Ainakin näistä meidän veitikoista on ollut paljon enemmän seuraa kuin mistään koiristamme!
Konsta
Konstaa ei voi olla rakastamatta. Siinä vasta kissa jolla on iso persoonallisuus. Se on hyvin seurallinen ja tulee jopa vessaan mukaan. Konsta osaa avata ovia ja noutaa. Hän on myös aika äänekäs ja jatkuvasti juttelee ja maukuu. Se kuiteskin harvoin kehrää, vaan enemminkin tuhisee kuin joku koira kun sitä rapsuttaa. Konsta on paljon isompi kuin Kaisa, mustavalkoinen ja sen turkki tuntuu silkkiseltä. Kun meille tulee vieraita niin se kuvittelee että kaikki on tullut tänne häntä varten.. Joku vieraistamme on joskus ihmetelly että "eihän tämä mikään kissa ole". Tää poika tekee mitä vain saadakseen huomiota.. Kävelee ihmisten ja tavaroitten yli, heittäytyy dramaattisesti selälleen, istuu telkkarin edessä ja sabotoi aina parhaansa mukaan koulutöitäni, esim leikkimällä kynällä jota koitan käyttää.. :-D Se on kyllä otus joka aina saa mut piristymään!
Kaisa
Kaisa on pieni kokoinen, ruskeavalkoinen ja todella pehmeä turkkinen kissa! Se on vähän rauhallisempi kuin toinen meidän kissoista ja myös paljon hiljaisempi. Jos on liikaa mekkalaa ja vilskettä niin se saattaa piiloutua. Enimmäkseen se on kuitenkin todella seurallinen kissa joka rakastaa sylissä nukkmista. Kaisassa on vähän outoa se, että tuntuu ihan siltä kuin siltä puuttuisi selkäranka.. Jos sen nostaa nii sen koko koko kissa vaan lörpöttää ja sen varaloa on aina pakko tukea kun se on sylissä, koska muuten se valauaa siitä. Se myös nukkuu aina maailman oudoimmissa asennoissa ja rakastaa mahan rapsutusta. Kaisa on kaiken kaikkiaan todella suloinen ja ihana kissa!
Molemmat meidän kissoistamme ovat hyvin kilttejä, eivätkä yhtään ennalta arvaamattomia. Eivät ole esimerkiksi koskaan käyttäytyneet agressiivisesti meitä kohtaan. Ihan sama mistä rapsuttaa. Ollaan opetettu ne istumaan käskystä mikä on mielestäni aika siistä. Ne myös tulee luokse kun niitä kutsuu (jopa silloin kun ovat karanneet ulos) Nää kisulit on myös aina vastaan ovelle kun joku saapuu kotiin. Että tällaisia nää meidän sammettitassut.
Onkos täällä ketään muita kissan ystäviä ja/tai omistajia? Vai oletteko te enemminkin koira ihmisiä?
Janica
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti